Alphonse Bertillon oli pariisilainen poliisi. Hän halusi parantaa epäiltyjen rikollisten kuvauksia ja toivoi, että hyvä tunnistusjärjestelmä tunnistaisi nopeasti uusintarikolliset. Hän uskoi, että rikoksen uusimiselle alttiit ihmiset voitaisiin tunnistaa fyysisten ominaisuuksien perusteella ja että ihmiset, joilla oli tiettyjä ominaisuuksia, olivat todennäköisemmin rikollisia.

Bertillon oli kirurgi ja antropologi Paul Brocan ystävä, ja hän lainasi Brocan ajatuksia fyysisten erojen mittaamisesta. Vuonna 1881 Bertillon kehitti tekniikoita ja välineitä, joilla voitiin mitata yksittäisiä piirteitä, jotka eivät muuttuisi, esimerkiksi silmien väriä, korvan, otsan ja nenän muotoa ja kulmaa sekä niiden välisiä etäisyyksiä. Hän kehitti myös tapoja tallentaa luotettavasti muita kehoa koskevia fyysisiä tietoja, kuten tatuointien kaltaisia tuntomerkkejä. Hän keräsi valtavia määriä tietoja ja käytti uutta valokuvaustekniikkaa.

Vuoteen 1883 mennessä Bertillon oli tehnyt 7336 mittausta ja tunnistanut 49 uusintarikollista. Vuoteen 1884 mennessä hän oli löytänyt 241. Bertillon kuvasi järjestelmäänsä antropometriaksi, kirjaimellisesti ”ihmisten mittaamiseksi”. Järjestelmä tuli tunnetuksi nimellä ”Bertillonage”, ja se sisälsi lopulta ruumiinmittaukset, sanallisen kuvauksen, valokuvan ja sormenjäljet. Järjestelmä perustui ominaisuuksiltaan yhtenevien ihmisten tietojen asteittaiseen lajitteluun, kunnes yksilö oli tunnistettu.

Bertillonage oli aluksi suosittu. Kuitenkin 1890-luvulta lähtien sen syrjäyttivät Intiasta peräisin olevat sormenjälkitekniikat. Frances Galton puolusti niiden käyttöä oikeuslääketieteessä. Sormenjälkien ottaminen osoittautui paljon yksinkertaisemmaksi yksilöiden tunnistamisessa, koska jokaisella henkilöllä on ainutlaatuinen sormenjälki.