Olen havainnut paavi Franciscuksen viimeisimmän enkyrikan Fratelli Tutti – Veljeydestä ja sosiaalisesta ystävyydestä erittäin hyväksi pohdinnaksi luettavaksi näinä adventin odotuksen päivinä. Jos menet Vatikaanin verkkosivuille, löydät asiakirjan lisäksi myös ”An overview of the Encyclical”, jossa esitetään kunkin luvun kohokohdat. Ja jos haluat vielä lyhyemmän tiivistelmän, voit lukea ”Quick Key”, joka on kahden sivun tiivistelmä.
Pyhä Isä kutsuu meitä toivoon. Kaikki miehet ja naiset kokevat janoa, pyrkimystä, kaipuuta täyttyneeseen elämään, halua saavuttaa suuria asioita, asioita, jotka täyttävät sydämemme ja kohottavat henkemme yleviin todellisuuksiin, kuten totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen, oikeudenmukaisuuteen ja rakkauteen. Toivo voi katsoa henkilökohtaista mukavuutta, turvallisuutta ja näköalojamme rajoittavia kompromisseja pidemmälle ja avata meidät suurille ihanteille (FT 55).
Yksi maailmanlaajuisen pandemian tuloksista on oivallus siitä, kuinka paljon tarvitsemme toisiamme. Eristyksissä eläminen ei ole mukavaa, koska se ei ole normaalia. Olemme sosiaalisia ihmisiä. Näiden aktiivisen odottamisen adventtipäivien ja pandemian odotuspäivien aikana pohtikaa sitä todellisuutta, että olemme kaikki yhdessä tässä elämässä ja että yhteisössä on voimaa. Miten voimme tänä aikana ojentaa kätemme ja vakuuttaa muille, etteivät he ole yksin? Valmistaudumme juhlimaan uskoamme Jumalaan, joka on tullut asumaan keskuuteemme. Miten annamme näiden päivien aikana yksin ja eristyksissä olevien kokea, että Jumala asuu heidän luonaan?