Elämä on karnevaalia ja meidän on jatkettava laulamista…

kirjoittaja: Oscar Guzmán

Yksi katolisen kalenterin tärkeimmistä ajankohdista on pian käsillä: Paastonaika. Tuhkakeskiviikosta alkaen katolilaiset alkavat valmistautua pääsiäisen viettoon rukouksilla, pienillä uhrauksilla lempiasioistamme , ja henkilökohtaisella pohdinnalla. Tämä on myös se aika vuodesta, jolloin katolilaiset pidättäytyvät lihansyönnistä perjantaisin, minkä vuoksi monet ihmiset järjestävät lihalle symboliset jäähyväisjuhlat… ”Carne Vai”, karnevaali.

Tämä perinne sai alkunsa muinaisesta Venetsiasta, jossa karnevaaleihin osallistuneet ihmiset sekoittuivat juhlissa, joissa oli läsnä kaikki se, mikä synnyttää ikimuistoisia hetkiä: musiikki, tanssi, puvut ja kaikki ne asiat, jotka jätetään syrjään paastonaikana.

Juhla-ajan perinne saapui maahamme 1800-luvun loppupuolella; siitä karnevaalien alku. Ja juuri Veracruzin satamassa, hulluista juhlista tunnetussa maassa, veracruzilaiset viettivät ensimmäiset naamiotanssit vuonna 1866, Maximilianin valtakaudella. Ja vaikka juhlat oli tarkoitus järjestää tärkeimmissä seurustelusaleissa, teatterissa ja ”Aduana Quemadassa”, juhlat alkoivat laajentua, kunnes ne saapuivat kaduille. Tämä laajeneminen johti paraateihin, ja lopulta vuonna 1925 muodostettiin ensimmäinen komitea, joka järjesti Veracruzin sataman karnevaalit.

Tänä päivänä ihmiset juhlivat ”comparsojen” – karnevaaleissa esiintyvien ihmisryhmien, jotka ovat pukeutuneet samaan pukuun ja naamioon – läpimenoa. Nämä juhlallisuudet edeltävät ”Martes de Carnavalia” (lihava tiistai), joka on karnevaalien suurin päivä. Kaupungin kaduilla kulkee valaistuja ja koristeltuja autoja, ja karnevaalin onnellinen kuningas (ennen se oli ”ruma” kuningas) ja kuningatar kruunataan. Muusikot ratsastavat vaunujen päällä ja tanssivat musiikin tahtiin. Samaan aikaan tanssikoulujen oppilaat tanssivat hyvin brasilialaiseen tyyliin afrikkalaisiin rytmeihin, lähinnä sambaan, merengueen ja salsaan.

Las Mañanitas on perinteinen meksikolainen syntymäpäivälaulu. Se on niin suosittu, että sitä lauletaan nykyään useimmissa Latinalaisen Amerikan maissa. Yleensä tämä kaunis laulu lauletaan, kun syntymäpäiväsankari herää tai ennen kynttilöiden puhaltamista…