Seisot valmiina maalin sisällä, kun yhtäkkiä tunnet voimakkaan kutinan takaraivossasi.Olemme kaikki kokeneet kiusallisen kutinan, mutta oletko koskaan miettinyt, miksi kutiamme ylipäätään?Keskivertoihminen kokee päivittäin kymmeniä yksittäisiä kutinoita.Niitä voivat laukaista monenlaiset asiat, kuten allergiset reaktiot, kuivuus ja jopa jotkin sairaudet.Ja sitten on niitä salaperäisiä kutinoita, jotka ilmaantuvat ilman mitään syytä tai vain kutinasta puhumisesta.Sinä raavit päätäsi juuri nyt, etkö vain?Otetaanpa yksi tavallisimmista lähteistä: ötökän purema.Kun hyttynen puree sinua, se vapauttaa elimistöösi yhdisteen, jota kutsutaan antikoagulaniksi ja joka estää veresi hyytymisen.Tämä yhdiste, jolle olemme lievästi allergisia, laukaisee histamiinin vapautumisen, joka on kemikaali, joka saa hiusverisuonet turpoamaan.Tämä mahdollistaa verenkierron lisääntymisen, mikä kiihdyttää elimistön immuunijärjestelmän reagointia koettuun uhkaan.Tämä selittää turvotuksen, ja se on sama syy, miksi siitepöly saa silmät turpoamaan.Histamiini aktivoi myös kutinaan osallistuvia hermoja, minkä vuoksi ötökän puremat saavat sinut raapimaan.Itse kutinaa ei kuitenkaan vielä täysin ymmärretä.Itse asiassa suuri osa tiedoistamme on saatu tutkimalla kutinan mekanismeja hiirillä.Tutkijat ovat havainneet, että niiden ihossa olevat kutinasignaalit välittyvät kipuun liittyvien hermojen alaluokan kautta.Nämä hermot tuottavat molekyyliä nimeltä natriureettinen polypetidi B, joka laukaisee signaalin, joka kulkeutuu selkäydintä pitkin aivoihin, missä se synnyttää kutinan tunteen.Kun raapaisemme ihoa, kynsien toiminta iholla aiheuttaa matalan tason kipusignaalin, joka ohittaa kutinan tunteen.Se on melkeinpä kuin häiritsevä häiriötekijä, joka synnyttää helpotusta.Mutta onko kutinalla todellisuudessa evolutiivinen tarkoitus, vai onko se vain olemassa ärsyttääkseen meitä?Johtava teoria on, että ihomme on kehittynyt olemaan terävästi tietoinen kosketuksesta, jotta olemme varustautuneet käsittelemään ulkomaailman riskejä.Ajattele, että automaattinen raapimisreaktiomme häätää pois kaiken haitallisen, joka mahdollisesti lymyilee ihollamme, kuten haitallisen pistoksen, purevan hyönteisen tai myrkyllisen kasvin juurakot.Tämä saattaa selittää, miksi emme tunne kutinaa kehomme sisällä, kuten suolistossamme, joka on turvassa näiltä ulkoisilta uhkilta, vaikka voitte kuvitella, kuinka raivostuttavaa se olisi.Joillakin ihmisillä tästä kaikesta vastaavien reittien häiriöt voivat aiheuttaa liiallista kutinaa, joka voi itse asiassa vahingoittaa heidän terveyttään.Eräs äärimmäinen esimerkki on psykologinen tila, jota kutsutaan harhaluuloiseksi parasiitikoinniksi (delusory parasitosis), jossa ihmiset uskovat, että heidän kehossaan on punkkeja tai kirppuja, jotka liikkuvat iholla ihon päällä ja sen alla, ja jotka saavat heidät kutisemaan taukoamatta.Toinen ilmiö, jota kutsutaan haamukutinaksi, voi esiintyä potilailla, joille on tehty amputaatio.Koska vamma on vaurioittanut hermostoa niin vakavasti, se sekoittaa elimistön normaalin hermosignaalien välittämisen ja synnyttää tuntemuksia raajoissa, joita ei enää ole.Lääkärit keksivät nykyään keinoja hoitaa näitä kutinan poikkeavuuksia.Amputoitujen potilaiden kohdalla jäljelle jäävään raajaan heijastetaan peilejä, joita potilas raapii.Tämä luo illuusion, joka huijaa aivoja luulemaan, että mielikuvituksellinen kutina on tyydytetty.Kummallista kyllä, se itse asiassa toimii.Tutkijat etsivät myös kutinaan liittyviä geenejä ja kehittävät hoitoja, joilla yritetään estää kutinan ääritapausten kulkureitti.Jos raastamaton kutina tuntuu omalta henkilökohtaiselta helvetiltä, Dante oli samaa mieltä.Italialainen runoilija kirjoitti helvetin osiosta, jossa ihmistä rangaistiin sillä, että hän joutui jätetyksi kuoppiin kutisemaan ikuisiksi ajoiksi.