Abdülmecid II, (s. 30. toukokuuta 1868, Konstantinopoli, Osmanien valtakunta -kuollut 23. elokuuta 1944, Pariisi, Ranska), Turkin Osmanien dynastian viimeinen kalifi ja kruununprinssi.

Osmanien tavan mukaisesti Abdülmecid oli suljettu palatsiin 40-vuotiaaksi asti, jona aikana hänen isänsä Abdülaziz ja kolme hänen serkkuaan hallitsivat. Kun hänen neljäs serkkunsa nousi valtaistuimelle Mehmed VI:na vuonna 1918, Abdülmecidistä tuli kruununprinssi. Suuri kansalliskokous valitsi hänet kalifiksi 18. marraskuuta 1922 sulttaanikunnan lakkauttamisen jälkeen, ja hän menetti kruununprinssin arvonimen Mehmedin lähdettyä Konstantinopolista Mustafa Kemalin (Atatürkin) ottaessa vallan.

Vaikka kalifaatti katkaistiin kaikesta poliittisesta vallasta, Abdülmecid, lempeä ja oppinut mies, oli elävä symboli Turkin yhteydelle islamilais-ottomaaniseen menneisyyteen. Perinteen voimat ja Mustafa Kemalin hallinnon vastustajat kerääntyivät hänen ympärilleen. Mustafa Kemal, joka oli päättänyt irrottautua islamilaisesta menneisyydestä, julisti ensin Turkin tasavallan (29. lokakuuta 1923), ja 3. maaliskuuta 1924 suuri kansalliskokous lakkautti kalifaatin. Seuraavana päivänä Abdülmecid karkotettiin.